Jippiaijee ja rumpujen pärinää. Minä, tervakorva, sain sen niin odotetun valkoisenlakin, joka näyttää karmealta päässä ja jota ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen. Mutta sainpa sen kuitenkin. heheh.  Enkä jaksa edes käydä puhumaan yhtään mitään ihmisistä, jotka keräilevät niitä L-arvosanoja. En sano mitään, koska minulla on elämä.

Mutta puhutaan ruuasta, tarjottavasta ylppäriruuasta. Koska äitini kuuluu niihin ihmisiin, jolta meni hermot veljen ylppäreissä ruoka-puolta väsätessä niin tällä kertaa osa tulee tilattua joltakin ihan ammattilaiselta. Ongelma on se, koska minä en maksa ja enkä syö suurinta osaa, niin minun ei kuulemma tarvitse puuttua keskusteluun, mitä ruokaa tarjotaan. Oikeastaan suurempi ongelma on, että ukolta on mieltymys paskoihin ruokiin ja jostain kummasta olen saanut päähäni, että ne olisivat minun juhlani. PLAPLAPLA. Teksti alkaa kuulostaaa siltä, että en luultavasti itsekkään enään ymmärrä, mutta pikku tiivistys: Meillä tullaan tarjoamaan suolaisen puolella asioita, jotka jäävät minun osaltani koskematta. Mutta kappas vaan, suvussa on tasan yksi kasvissyöjä ja kyllä sen osuutta pohdittiin pitkään.

hohohooho


mut hei... oon vähä niiku ylioppilas!