Nauroin viime viikonloppuna kahdesti. Ensimmäisen kerran kun huomasin Puuhan olevan aika herkka kun sain aikaiseksi fritsun hänen leukaansa. Toisen kerran meikkaillessani sitä piiloon ja jättäessäni hänelle tarpeellisia välinäitä, jotta ei menettäisi töissä aivan kaikkea arvostusta. Ehdotin jopa kauppareissua, että haettaisiin hänen omaa ihonväriä vastaava peitepuikko, mutta siinä vaiheessa Puuhan pinna oli jo aika kireällä.

Mistä minä olisin voinut tietää, että fritsuja voi ylipäätänsä tulla leukaan?  Varsinkin kun kyse oli suukottelusta, eikä mistään imuri- toiminnosta. heh. voi poika parkaa. Toivottavasti se kosto ei oikeasti elä.