Eikä välttämättä mikään pieni ongelma olekaan. Yllättäin kyse on Puuhasta, tai tarkemmin siitä, miten minun pitäisi suhtautua kyseiseen ihmiseen, joka ei merkitse minulle enää mitään. Ja EI, ei todellakaan haikaile sitä takaisin, tarkemmin kuin ajattelee, koko ihmisestä olisi pitänyt erota silloin viime vuoden lopussa kunnolla, parhaassa tapauksessa jo paljon aikaisempaa. Siististi.       

Tosiasia on, että koko tyyppi ärsyttää. syvältä. Se haluaa ystävyyttä, kun minä taas annan jo ylen kun nään herran nimen. Puheluissa äänähdän väliin vain jotain, mikä voisi kuulostaa kommentilta. Miten sitä voisi ystävällisesti sanoa, että olisi mukavaa, jos ne polut haarautuisivat oikeasti erilleen, kohtaamatta enää toisiaan. En vain jaksa toisen "oletko kunnossa--nii--millane olo" asennetta. Varsinkin kun toinen on aloittanut uuden leikin uudessa liekkalaatikossa ja yrittää jotain myötätuntoista hymyilyä suuntaani. Luultavasti pettyi siitä, kun sanoin elämäni olevan loistavaa.





Ja nyt jos joku voisi tiivistää muutamaan lauseesaa, mitä pirua yritin tuossa ylhäällä selittää, olisin tyytyväinen. Itseltäni hävisi se ajatukseni punainen lanka...vitutukseen taisi liittyä.