Jooh, todellisuus iski taas viime yönä, kun piti ruveta tulevaisuutta miettimään. Ydinkysymys, joka jäi mieleen pyörimään oli se, että haluanko tuhlata aikaa välivuoteen, jos en edes hirvittävällä lukemisella saa sitä opiskelupaikkaa, jonka haluaisin. Enhän edes tiedä onko se juuri minun juttuni! Kai sitä löytyisi vastaavia kouluja, joista voi sijoittua vastaaviin työpaikkoihin (niihin, joista minulla ei ole vielä hajuakaan) ja joihin pääsisi paremmalla prosentti lukemalla. Miksi sitä pitäisi edes pyrkiä yliopistoihin? Rakennusala voisi olla ihan kiinnostava, ei pulaa työpaikoista ja hyvät palkat.

Kai eniten huolestuttaa se, etten kestä vuotta opiskelupaikatta tai ylipäätänsä sitä, etten pääse sinne, minne haluasin. Olen fiksu ja ymmärrän, että harva mahtuu 10%, mutta olen aivan älyttömän huono häviämään. Mitä järkeä kokeilla, jos se on kuitenkin varma ei? PÄÄSEEKÖ NIIHEN EDES ILMAN VALMENNUSKURSSIA?  hitto, mistä tietää milloin pitää käydä lukemaan, miten pitää lukea jajaja...kaikkea. Kirjoituksetkin pitäisi hoitaa siinä välissä.

Miksi en saa aikaiseksi edes linjan valitsemista. tai alan. tai koulun. 

olen ehkä niin rikki, poikki, ja tyhjä ettei jaksaisi panostautua kaikkeen. vaikka tiedän, että pitäisi.