Reilu puoli vuotta meni ennen kuin uskalsin tarttua kynään, maaleihin ja vastaavaan ja luoda jotain, mitä muut taiteeksi kutsuvat. Yllättävän hyvältä tuntui kun tein varovaista tuttavuutta vesiväreihin tänään. Tunsin itseni muumimammaksi, sehän maalasia Muumipappa ja meri kirjassa sinne seiniin niitä isoja, vahvan värisiä kukkia. Samaa kokeilin minä tänään, valitettavasti en kuitenkaan seiniin.

Viimeistelin myös työn, jonka tekemisen olin aloittanut joskus joulukuussa. Lopputulos oli aika veikeä, taidot kun ovat kerenneet painumaan jo pohjaan saakka.  Mutta nyt on vahva tunne, että jaksaisi alkaa tyhjentää mielikuvia paperille jälleen ja jopa laitella ihan julkisesti esille. Pikkuhiljaa tästä noustaan, nyt jo hieman kummastuttaa miten noin tärkeään asiaan ei ole varannut aikaisemmin aikaa. Oli minulla kesälläkin jo ikivä tuota luomistyötä, mutta en jaksanut ottaa itseäni niskasta kiinni, ja sitten se vaan jäi. Noh, toivottavasti nyt taas jaksaisi...