Näitä tapauksia kuullessa tulee mietittyä oikeasti, että kuka piru haluaa miehien avautuvan enemmän ja vuodattamaan kaikki tunteensa? Ei ole pakko uskoa, mutta minulla ja Puuhalla on nämä roolit on vähän toisinpäin. Puuha ilmaisee tunteensa kuin alan paraskin ammattilainen ja minä nyökyttelen ja ynähtelen vieressä. jooh..hmm..nii. Onko se muuten häpeällistä naiselle, jos mies joutuu huomauttelemaan, että voisit avautua pikkasen enemmän? Mikä repliikki sitten jää naisen vuorosanaksi?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 En minä mitään Miehet Marsista, naiset Venuksesta –periaatetta kannata – pois se minusta, lähinnä nostattaa karvat pystyy tuollainen ajattelu ja viivottimen kanssa tehty jaottelu, mutta mutta… Ostaisin mieluummin meille molemmille kaulimet ja kirveet, kuin vaihtaisin omani hänen kirveeseensä. Tai parhaassa tapauksessa  heittäisin molemmat pois.

Poikatyttö, feministi, rakkikoira… nimiä on paljon, mutta kyllä siellä sisällä kuitenkin on jonkinlainen tyttönen, vaikka myöntäminen vaikeaa onkin, ja kyllä minä jonkinlaisen miehen tarvitsen siihen viereen. En mitään sukupuoletonta anonyymia, vaan ison ja lämpimän kainalon.

(oikeasti Puuha on kyllä osin ihanne tyyppi, en vain ole oppinut hyödyntämään tätä piirrettä kovin hyvin.)