Tämä tyttö on sitten oikeasti taas astumassa hieman lähemmäksi täysi-ikäisten maailmaan ja on alkanut tarkastelemaan omaa pikku käpyläämme ratin takanta. KYLLÄ, tämänkin kokoiset ihmiset ylettävät polkimille, tosin opettajani Jakkupuku taikoi minulle maksimaalisen ajoasennon ja sain selkäni taakse tyynyn. hieman nöyryyttävää, myönnän.

Mutta sainpa auton käytiin ja pääsin ajelemaan käpylän syrjäisimpiä katuja ja selvisin ensimmäisestä kerrasta ihan nätisti. Se on hämmentävä olo, mikä siinä istuessa syntyy, pitäisi keskittyä aivan liian moneen asiaan. Epäilin, etten tehnyt mitään polkimillani, mutta Jakkupuku vakuutti ettei ollut koskenut omiinsa. Ehkäpä jalkani osaavat nämä hommat paremmin ilman minkäänlaisia käskyjä.

Seuraavan kerran pääsen omalle pienelle yksityiselle sessiolle Jakkupuvun kanssa ensi keskiviikkona.

brummm