Jippiaijee ja rumpujen pärinää. Minä, tervakorva, sain sen niin odotetun valkoisenlakin, joka näyttää karmealta päässä ja jota ei enää arvosteta samalla tavalla kuin ennen. Mutta sainpa sen kuitenkin. heheh.  Enkä jaksa edes käydä puhumaan yhtään mitään ihmisistä, jotka keräilevät niitä L-arvosanoja. En sano mitään, koska minulla on elämä.

Mutta puhutaan ruuasta, tarjottavasta ylppäriruuasta. Koska äitini kuuluu niihin ihmisiin, jolta meni hermot veljen ylppäreissä ruoka-puolta väsätessä niin tällä kertaa osa tulee tilattua joltakin ihan ammattilaiselta. Ongelma on se, koska minä en maksa ja enkä syö suurinta osaa, niin minun ei kuulemma tarvitse puuttua keskusteluun, mitä ruokaa tarjotaan. Oikeastaan suurempi ongelma on, että ukolta on mieltymys paskoihin ruokiin ja jostain kummasta olen saanut päähäni, että ne olisivat minun juhlani. PLAPLAPLA. Teksti alkaa kuulostaaa siltä, että en luultavasti itsekkään enään ymmärrä, mutta pikku tiivistys: Meillä tullaan tarjoamaan suolaisen puolella asioita, jotka jäävät minun osaltani koskematta. Mutta kappas vaan, suvussa on tasan yksi kasvissyöjä ja kyllä sen osuutta pohdittiin pitkään.

hohohooho


mut hei... oon vähä niiku ylioppilas!

Kertokaapa se.

Kävin tapaamassa Puuhaa, vaikka en tiennyt oliko se nyt ihan järkevää... enkä tiedä vieläkään. Perustelin asian itselleni niin, että parempi näin järjestetysty kuin vahingossa kadulla, varsinkin jos sattuisi silloin olemaan uusi muju kainolossa. Noh nyt Puuha haluaisi nähdä uudestaan, enkä minä ymmärrä miksi. Ihollekin se tuli. Yritti halata. Jotkut asiat ovat tuntuneet paremmiltakin. En edes tiedä kumpi aiheutti enemmän puistatuksia: ajatus siitä, että herra oli vaihtanut naista lennossa vai se kuinka olisin oikeasti kaivannut jonkun läheisyyttä. Mieluummin kohde saisi olla joku muu.

Voisin haluta jatkaa ihan ilman sitä.. miten se voi inistä minulle ja ärsyttää vieläkin, vaikka sillä ei ole mitään oikeutta

Jep, nyt se kesä sitten tuli, vaikka huomiseksi onkin luvattu paskempaa ilmaa. Mut ei anneta sen häiritä, eikä myöskään sen tosiasian et pää on täynnä räkää ja kurkku on perkeleen kipeä. Eli lyhyesti olo on hehkeä. Mutta kesä... Pitkään aikaa ei ole ollut näin mukavaa ja hyvää oloa. Kavereidenkin kanssa ollaan vietetty ah-niin-ihania hetkiä Tästä kesästä pitää saada paljon irti.

Hyvät uutiset: Sain töitä. Upeaa. Ja vielä suhteellisen pitkälle aikavälille. Ja työn laatu on sellaista, että on erittäin todennäköistä saada töitä vielä pidemmäksi ajaksi.

ja sitten ne Huonot: Työt alkavat toukokuussa. Ei hittolainen, haluan töihin, haluan rahaa, mutta haluan myös kouluun. En tiedä uskallanko jättää pääsykoe- lukemisen iltapäivien varaan ja kaiken muun elämän kesäkuuhun. Ainankin tää kuntoilutahti loppuu, jos meinasin edes joskus lukea, mutta toisaalta näyttää ylioppilasmekossa possulta. Mutta kun haluan töitä. Mutta en halua syyttää töitä, jos en pääsekään ensimmäisellä kerralla sisään.

voi paska.

Jep, isot pojat mainostoimista hykertelee iloissaan, että minunlaisia törppöjä ihmisiä on olemassa, jotka tekevät rahaa heidänlaisilleen ideapäille. Taistelen edelleen ihoni kanssa (ja samalla rahapussini kanssa siitä, paljon käytän budjetistani ihoon) Noh, tänään kuitenkin tarttui mukaan Nivean oxygen plaplaplaa ja osittain tyylikkään pullon takia. Ensimmäiseksi muotoilusta tuli mieleen se kallis norjalainen vesi, jota hollywoodilaiset kittaavat menemään innolla. Selostus kuulosti lupaavalta, vielä lupaavalta kuulosti sarjan päivävoide, mutta hinnaltaan se ei onnistunut lähtemään matkaani. Kuitenkin, kotona sitten lueskelin tuota purkkia ja mitäs hittoa "15 prosenttia enemmän happea takaa plaplapla". Okei, kai se kuulostaa hienolta ja toimivalta, mutta arveluttaa hitosti, varsinkin ku aivot käänsivät tekstin suunnilleen näin "15 prosenttia enemmän ilmaa takaa suuremmat voitot".

Mutta kuka käy arvostelemaan ja tuomitsemaan ennen kokeilemista? En minä ainakaan. Uskon, että nivea oikeasti haluaa parastani.

love.