Tänään oli sitten se historiallinen päivä, joilloin tajusin, että tässä maailmassa eletään yksin ja lopulta myös kuollaan yksin. Minun tapauksessani siihen ei paljon tarvittu, yksi puhelinsoitto vain, ja yllättävästi linjan toisessa päässä piti Puuha luuria ylhäällä. Eipä se mikään erosoitto ollut -hitto, luulen että se tulisi enemmän minun suunnaltani- mutta tunnelma ja jutut olivat sellaisia, että hohhoijaa. Eipä siinä vierellä ketään tainutkaan seistä, tukijat ovat siellä takana, niin ettei heidän lähtöään huomaa. Joko ne vetävät kätensä pois kun on kaatumassa tai lähtevät vähin äänin ja tyrkkäisevät sinut nokallesi. Puuha taitaa kuulua noihin ensimmäisiin.

Ja tästä tuli pirun piiloparisuhdeteksti, mutta tytölle sallittakoon se. (ja myös piilovittuilu poikia kohtaan) ja ylitunteellisuus. ja yli tulkitseminen. ja sinisilmäsyys. (ainankin tuon edellisenpostauksen tuella, pms, pms,psm..)

Mielenkiintoista nähdä kumpi luovuttaa ekana, väsyy ja toteaa, ettei tää toimi. Luultavasti ei kumpikaan. tehdään hallaa ja kerätään voimaa.