Tuossa ennen koulujen alkua postiluukusta tippui taas kasa mainoksia ja minä sain uuden syyn kitistä itsekseni ja lähettää kitkeriä viestejä kaverilleni: Tällä kertaa boikotti listalleni, riimukaarien ja muiden kivojen yhtiöiden joukkoon, päätyi tiimari. Ja syy sitten keimaili nätisti keskiaukeamalla. Eli siellähän löytyi sitten kansioita, kyniä, kumeja ja sen sellaista, joissa komeili tunneituin kasvokuva Ernesto Gueverasta. Pisti vihaiseksi. En minä halua, että itselleni henkilökohtaisen historiallisen henkilön pärstä kellistelee naperoiden ja  vaahtosammuttimen kokoisten naskalien koulutarvikkeista. En vaan halua! En halua, että kukaan niitä ostaa vain sen takia, kun kuva oli kiva ja vihreä on lempiväri. Ja vaikka olisi kuinka kommunistiaatteellinen, en minä kuitenkaan halua, että sissi törröttää henkilön kirjoitustarvikkeista. Paidoissa ja julisteissa menee minun rajani. NIIN.

Joten tiimari sattui nyt menettämään asiakkaan, joka nyt ehkä kävi pari kertaa vuodessa kyseisessä liikkkeessä. Ja päätin tässä myös ottaa asian puheeksi kun käyn kaverillani (äiti kyseessä olevan kaupan päällikkö) ja keskustella henkeviä. Sitten kun olen vain kerännyt tarpeeksi rohkeutta