ja siinä samalla meni sitten viimeinenkin isovanhempi. ystävä sanoin ehkä nätimmin ikinä, ehkä pilaillen mutta en välitä, "eiks siul nyt oo ketään? mie alan siun mummoks". tuli hyvä olo. vaikka mitäs tuosta yhdestä jäärästä. Ei sillä ollut edes muistia yhdistämään minua lapsenlapseksi ja viimeeksi sain siltä jotain kun pääsin ripille, vitoson.

mutta kuitenkin. kyllähän se aina tuntuu, ainakin pitäisi.