Oikeasti. Se on jännä juttu kun jos lopulta hieman uskaltaisi valottaa jatko-opiskelu suunnitelmia ja saa kotiväeltä tiedon, että sattumoisin ne aineet, johon olen syventynyt parin vuoden ajan, ovat turhia. Tuntupa taas hyvältä ja tästä onkin sitten mukava lähteä. Voin vaan kuvitella etukäteen sitä kannustuksen määrää, kun olen sitten oikeasti lukemassa pääsykokeisiin. hurrah, että mie rakastan tätä.

Miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, ettei suvun matematiikka- nerous ole siirtynyt minuun, ja vaikka sitä pitkään matikkaa tahkoan, se ei tarkota, että jatkaisin samalla uralla. Tällä hetkellä ajatuksissa pyörii vain kaksi asiaa: "miten päästä koko matikka läpi?" ja "Olisiko sittenkin kannattanut vaihtaa lyhyeeseen, kun olisi vielä kerenny?". Vaikka minua oikeasti kiinnostaa fysiikka alat ja se tiede, mutta sitä on turha lähteä lukemaan, kun pakollisesta kurssista tuli se 7. Siis se perus, mistä toinen kaveri sai lukematta sen kaksinumeroisen. Ja minä taas luin ja laskin sanojen oikeassa merkityksessä. Tämä harmittaa vieläkin, mutta ei kaikkea voi osata, enkä minä voi lähteä lukemaan mitään matemaattista, kuten kaikki muut kivat sukulais-ylioppilaat ovat tehneet. Kiitti, kun olette tasoittaa polkua minun valitsemaani tielle.

Tästä lähtien voisin pitää turpani kiinni ja harkita kahdesti, kun joku kysyy kouluasioita.

(ja sitä sitten odotan innolla, kun minut  otetaan vuotta nuoremman serkun esimerkiksi, huonoksi sellaiseksi. Tulen olemaan sukuni se varoittava esimerkki nro. 2. ja se ensimmäinen kuoli viinaa. good for me)