Tein ehkä typerimmän teon ikinä ja syynä tähän oli vain minun oma pieni ja paskainen kunnianhimoni. Tai ehkä paremminkin se, että kaikki pitää viedä loppuu saakka, minkä nyt sattuu aloittamaan. Pari viikkoa meni siihen, että tuskastelin pitkän ja lyhyen matikan välillä (kyllä, tällä hetkellä tämä oli suurin ongelmani) ja lopulta sitten totesin, että pakko se pitkänä on kirjoittaa kun olen kolme vuotta enemmän tai vähemmän töitä sen eteen tehnyt. Mielessä kävi se, että Helsingin yliopisto antaa vain M:stä ylöspäin lähtöpisteitä ja pitkässä saan vain uneksia niistä, B on tavoite ja C on lottovoitta tässä aineessa. Lyhyessä, noh siinä M olisi ollut ehkä se minimi, minkä olisin saanut.

Ärsyttää, mutta olisi ärsyttänyt se lyhyenkin valitseminen. Vittu kun osaan tehdä pienistäkin asioista niin älyttömän vaikeita. Ja silti pystyn valitsemaan väärin? taas niin sekasia ajatuksia